tiistai 20. marraskuuta 2012

Hakkilassa valmistaudutaan talveen!

- Lelut on kerätty pois nurmikolta
- Trampoliini on purettu ja raudat on seinällä
- Perunat on kellarissa
- Hillot, mehut ja muut säilykkeet on kans kellarissa
- Vettä on kellarissa, sitä pumpataan pois viikottain :(
- Takka on muurattuna ja lämpiää salissa, se on uusi
- Elukoille on rehuviljat aitassa ja huom. 3 lehtikerppua jouluksi. (se on vähän)
- Pässien teurastusta suunnitellaan
- Hirvenlihaa on pakkasessa

Kun vaan tulis se talvi...

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Kasvivärjäystä

Joukko ihania naisia, ystäviä, ja ystävien ystäviä, kokoontui heinäkuisena viikonloppuna kylämme rantaan värjäämään lankoja kasveilla. Lähestulkoon samalla, hyväksitodetulla joukolla eri-ikäisiä käsillä tekemisestä innostuneita naisia, on kokoonnuttu värjäämään ennenkin. Ollaanpa harjoiteltu kimpassa kehräämistäkin. Ja lystiä on ollut! Jos haluat katsoa kuvatkin värjäyspäivistä, klikkaa auki "lisätietoja" kohta, jostain syystä ne ovat siellä eivätkä tässä.

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Järvessä elää petoja

 Alkuvuodesta talviverkoilla tuli 6 kiloinen hauki ja se sai seuraa puolen vuoden päästä, kun juhannuksen aikaan tuli samanmoinen mötkäle.  Raitapaitoja saatiin kanssa savustuspöntöllinen ja voin vakuuttaa, että jälleen Hakkilassa syötiin hyvin!





Hienoa, että 400 metrin
päässä on kalakauppa!  Sinne voi mennä veneellä.
KEITTOMAALIA HAKKILASSA!

Juhannuksena katettiin ruokailut auringonpaisteeseen ja samalla huomasimme, että ulkorakennuksen maalipinta on päässyt 120 vuoden kuluessa pahasti rapistumaan.  Hetken asiaa tuumattuamme päätimme keitellä heti arjen koittaessa punamultaa ja sutia se samantien aittojen ja puorin seiniin!

 Maalin keitto oli kuitenkin jo aikaisemmin sovittu ja kaveriksi saatiin kylän muitakin vanhaan hurahtaneita.  Valmis maali jaettiin siis kahtia. Kailan kirjasta sekä  museoviraston korjauskortistosta saatiin hyvät ohjeet ja hommaan ryhdyttiin luottavaisin mielin.  Ruisvelliä ja rautavihtrilliä keiteltiin aamupäivä ja puolisen jälkeen lisättiin mukaan punamullat.  Suolaa lisättiin mukaan reilulla kädellä, notta varmasti säilyy.  Valmis "lietemaali" näytti herkulliselta ja ruispuuron tuoksu toi keittäjille mieleen milloin puolukkapuuron, milloin mustanmakkaran.   
 



Maalia hauduteltiin vielä muutama tunti ja jätettiin sitten jäähtymään.  Koemaalaus todisti sen, että oikein tehtiin.  Vaikka valkialla vaattehella pyyhkääsöö, niin ei jäläkiä jätä!.  Samana iltana päästiin maalaamaan ja kaikki olivat innokkaasti mukana.  Kakkonen kunnostautui erikoisesti ja maalasi monta neliötä. 

Perusohjeen mukaisesti maali tuli keitettyä.  Mitäpä sitä säveltämään, kun esi-isät ovat asian valmiiksi tuumailleet.  Ja niinkuin Paappa oli suurten ikäluokkien tietosanakirjasta Apu-lehdestä lukenut; "Maalin keitto on idioottivarmaa puuhaa."  Tämä tieto tuli kyllä vasta keittämisen jälkeen, eli MOT.   Kun Kakkosen kanssa maalailtiin niin totesimme, että kun telkkarissa nykyään "stailataan" kaikki paikat niin meilläpäs "Kailataan"!


tiistai 19. kesäkuuta 2012



Ikkunaentistystä 




Hakkilassa oli suuri, kylmä porstua. Porstuan vintillä on pitkä ikkunarivistö, jossa ei alunperin ollut tuplia. Koska porstuasta haluttiin lämmin, tarvittiin tuplat. Ne teetettiin puusepällä. Vanhat ikkunat kunnostetaan itse, ja ne tulevat ulkopuolelle.

Kuvassa muovin takaa näkyy jo asennetut, uudet sisäpuolen ikkunat.





Kuvassa on porstuan sivujen ikkunat, jotka ovat kaksiosaiset, yhdellä välipuulla. Vintin pitkässä rivistössä ikkunat ovat kolmiosaiset, kahdella välipuulla. Nämä tässä jo viimeistä pellavaöljymaalikerrosta kuivattelemassa.

Ikkunoitten kunnostuksesta meillä ei ollut aiempaa kokemusta, mutta onni oli, että nämä ovat uraikkunoita, eikä aikakaudelle tyypillisesti kitti-ikkunoita. Pääsimme siis "helpolla" kun työvaiheista jäi kitin irrotus kokonaan pois. Ei tarvinnut kuin rapsutella vanhat maalit pois, purkaa, korjata lahovauriot, käsitellä puuosat pellavaöljyllä, kasata,
tapittaa, ja maalata. Lahovaurioita oli jonkin verran, koska alunperin näistä puuttui tippalistat kokonaan. Nyt sadevesi pääsee valumaan pois, eikä jää lahottamaan ikkunaa.

Ihan oikeasti, ikkunoitten kunnostus ei tapahdu hetkessä. Mutta luulenpa että lopputulos korvaa vaivannäön:)


maanantai 18. kesäkuuta 2012





Tässä kuvassa keskellä näkyy hentoinen pölkkyruoho, joka kertoo vanhasta asutuksesta. Ilokseni tätä löytyy myös meidän lammaslaitumelta.



 Tässä kuvassa Kolmonen onnellisena metsäkurjenpolvien seassa.



Uusi tuttavuus: Ketonoidanlukko
Tätä on mietitty kauan. Remppapäiväkirjan perustamista talolle. Ja että voisi ehkä jakaa vinkkejä, kuvia ja tunnelmia muillekin, niinkuin mekin olemme saaneet monista blogeista ja muilta vanhojen talojen kunnostajilta. Tässä tämä nyt on, Hakkila 1892, unelmiemme pohjalaistalo, jossa on enää 348 neliötä remontoitavaa. 2 jo valmiina ;)

Hakkila ostettiin, koska se oli meille tarkoitettu. Etsimme pohjalaistaloa tästä kunnasta, ja kiersimme myös tätä taloa unelmoiden. "Tuo olisi ihana, sopiva, täydellinen. Siellä ei asuta, kukahan sen omistaa?" Ja sitten, seuraavalla viikolla tämä "meidän" talo onkin myynnissä lehti-ilmoituksella! Perheen aikuisista rohkeampi tekee päätöksen ja soittaa : "me ostetaan se!", tinkimättä, sisällä käymättä. Ei ole tarvinnut katua.

Varmasti täällä remppapäiväkirjassa tulee kirjoiteltua muustakin kuin vain remontista. Meille perheen ja remontin lisäksi tärkeitä ovat myös ihanat vanhat huonekalut, Suomalaiset maatiaiseläimet, puhdas ruoka, perinteiset työtavat, kädentaidot, oman ruuan kasvatus, kasvilääkintä ja kalastus. Mitä muuta ihminen enää tarvitsee?