sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Työn täyteinen vuosi takana, nyt helpottaa!

Ylistaron Komia Kirkko 2009 jouluna
Joulun odotusta, puuhaa ja pakerrusta...rauhaa ja rakkautta...

Olipahan jälleen tekemisen meininkiä kuluneena kesänä ja syksynä.  Isäntä jäi lomalle toukokuuksi ja työn juhlaa 1.5. vietettiinkiin pystyttämällä 20 neliön, muutaman kilometrin päässä veistämöllä veistelty hirsisauna.  Juhannuksena otettiin varsinaiset ensimmäiset löylyt, mutta sauna kyllä "uuristettihin" emännän ja isännän toimesta ihan vähän aikaisemmin.  Saunan rakentamisen lomassa oli tietty laitumet ja muut maatyöt.  Näillä aareilla ei kuitenkaan kauaa aikaa kulu ja kun heinä alkoi kunnolla kasvaa, oli sitä jo katras lyhentämässä.

Kesän aikana Hakkila sai uudet naapurit.  Naapuritila vaihtoi omistajia ja samalla Hakkilan lampaatkin saivat uuden vuokratun lampolatilan.  Lampaat viettävät talven vanhassa rehuvarastossa, isossa katetussa hallissa ja tilaa sekä ilmaa piisaa!  Askareetkin ovat helpottuneet, kun heinää syötetään suurpaali kerrallaan.  Veten kanto on myös helpompaa, kiitos lämmitettävän juomakupin.  Notta, ihan niinkuin olis jotkut ammattilampurit hommissa.  Katras kasvoi myös kymmenestä kahteenkymmeneen uuheen.  Tämähän kertoo sen, että keväällä on pikkuusen enemmän kakkuja.

Hakkilan Hetakin jäi sitten kesän jälkeen kotiin, eli meille.  Hetalle ja kahdelle muulle "kultaiseen ikään" ehtineelle tammalle tehtiin talli naapurin navettaan.  Tallin vihkiäiset oli 15.11 mahtavan ruokapöydän kera.  Tammat ovat ystävystyneet ja viihtyvät yhdessä.  Maastolenkit kuuluvat nykyään  Hakkilan emännän arkeen.  Tallinhoito on tietty sitten askareslisänä.  Talli tuli naapurin emännälle ja isännät olivat vähän apuna karsinoitten teossa.  Naapuriin kiitos ja terkut!

Toukokuussa vieraili Hakkilassa monta ryhmää, oli vanhaa ja nuorta.  Luokkaretkiryhmät olivat mahtavia ja saimme huomata, että ei ihan kaikki toivo ole menetetty.  Lapset olivat aidon kiinnostuneita kaikesta mitä heille kerroimme ja näytimme.  Kännykät pysyivät välillä pitkäänkin taskuissa.  Vieraskirjaan tuli monta uutta merkintää ja kaukaisimmat vieraat olivat Brasiliasta saakka.  Kansainvälinen nuorten Lions-Leiri vietti viikon Haapaniemessa ja kävi myös meillä.  Myöhemmin kesäällä Avoin maaseutu- vierailupiha toi myös kävijöitä, lampaita ja vuohia rapsuteltiin opeteltiin kävelemään puujaloilla ja heiteltiin hevosenkenkää.

Nyt on taas yksi "kierros" päättymässä, ihan kohta alkaa uuhi-mammat huokumaan ja pikku karitsat täyttävät yöt ja päivät.  Talvella ehditään kyllä hoitaa valmiiksi paikat mihin uudet tulijat syntyvät.  Aikaa on.  Paljon tapahtui, paljon koettiin ja paljon unohdettiin tai ei ehditty tehdä.  Mutta siinä se on kuitenkin, ulkorakennus, riihi, talli ja puori, jonka katon voisi vaihtaa raskaasta tiilestä kevyempään, kuin otettaisiin painoa pois arvokkaan vanhuksen harteilta.  Eipä karkaa, kun on jo näin pitkään tuossa seissyt.  Siinä on kasvimaa ja marjapensatarha, ehtii sitä ensi kesänäkin parantelemaan.  Ja tässä se on ympärillä tämä koko talo, johon tämä äänekäs, liian vauhdikas ja "pössöö" sakki tuli ja teki kodin. Se ulko-ovikin taitaa jäädä tältä vuodelta ja eteisen listat. No, ehtiihän näitä, pikku askareita.  Nyt ollaan ja möllötellään, ei riidellä eikä riehuta, syödään ja nukutaan ja kun herätään, niin syödään taas niin, että yks pyörtyy!

Hakkilasta kiitos kaikille mukana olleille, työssä auttaneille!  Rauhallista Joulua ja hyvää uutta vuotta!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kesä tulee!


Hakkilan viimeiset karitsoinnit olivat ohi vapun tienoilla. Pässiseurassa vieraili loppuvuodesta yhteensä seitsemän kymmenestä uuhesta, ja siitä  onnellisena seurauksena syntyi 18 karitsaa. Tässä pari mussukkaa.


Tähän mennessä vierailemassa on käynyt mm. ihania senioriopettajia, jotka kehruunäytöksen päätteeksi lurittelivat "Kehrää kehrää tyttösein" -laulun, molemmilla kotimaisilla. Sekä koululaisia joista jokainen tyttö oli todellisia kehrääjälahjakkuuksia ja eläintenhoitajia, ja pojat hevosenkengänheittäjiä ja pussihyppelijöitä. Vielä odotellaan muutamaa koululaisryhmää kuluvalle kuulle, sekä "virallista" kesän avauspäivää kesäkuun 1. päivälle.

Puodista löytyy uutta ihanaa myytävää lähiseudun käsityöläisiltä ja tuottajilta. Mm. hahtuvarasoja (lapasia), rautalankatöitä, keramiikkaa, kortteja ja lammassäilykettä. Sekä Hakkilan omia taljoja,  lankaa sekä enkelikoruja.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Hakkilasta oltiin joulukuussa 2012 Stundarsin joulumarkkinoilla tilan villatuotteita ja emännän hopeakoruja myymässä. Myyntipöydällä seisoi komeasti isännän värkkäämä kyltti "Hakkilan lammastila, Ruona". Pöydän ääreen pysähtyi nainen joka kysyi "Olette Kuortaneelta, ottaako teidän tila ryhmiä vastaan? Tarvitsisin kohteen Kuortaneelta." Emännällä meni jauhot suuhun, koska tuollaista ei oltu koskaan mietitty. Vastaukseksi kysyjä taisi saada "ehkä". Käyntikortti kuitenkin lähti kysyjän, joka paljastui Etelä-Pohjanmaan matkailun työntekijäksi, matkaan. Ja seuraavalla viikolla asiasta käytiin keskustelua kotona, että sähköpostilla E-P:n matkailun kanssa. Ryhmän vastaanottamiseen päätettiin suostua! Linja-autollinen eläkeläisiä saapuisi toukokuun lopussa.

Valmistelut alkoivat vanhan puorin tyhjäyksellä. Puorista oli määrä tulla myymälä tilan villatuotteille, koruille, sekä ystävän käsitöille. Puori oli nopeasti tyhjä, mutta pimeys ei siivoamalla väistynyt. Pienen mietinnän jälkeen isäntä tekaisi ulkoseinään ikkunan. Ja koska puorin vintilläkin on ikkuna, alakerran ikkuna näytti siltä kuin se olisi aina siinä ollut. Nyt puorissa näki! Asian varmistamiseksi isäntä veti vielä sähkötkin pieneen myymäläämme. Urakkaa oli myös puutarhan ja kasvimaan laittamisessa katseenkestäviksi.

Ryhmän tulopäivänä jännitys oli melkoinen! Isäntä on tottunut puhumaan ihmisten edessä, mutta emäntä ei. Tilasta, tilan historiasta ja eläimistä kertominen meni kuitenkin yllättävän hyvin. Vierailijat olivat hyvin kiinnostuneita meille niin tärkeistä asioista. Muutaman muunkin ryhmän vastaanotto kesän aikana meni yhtä mukavasti, ja päätimme jatkaa tulevana kesänä.

Tämän blogin oli määrä alunperin toimia remonttiblogina, mutta nyt se muuntuikin palvelemaan Hakkilan tilan vieraita. Tervetuloa sankoin joukoin!

tiistai 20. marraskuuta 2012

Hakkilassa valmistaudutaan talveen!

- Lelut on kerätty pois nurmikolta
- Trampoliini on purettu ja raudat on seinällä
- Perunat on kellarissa
- Hillot, mehut ja muut säilykkeet on kans kellarissa
- Vettä on kellarissa, sitä pumpataan pois viikottain :(
- Takka on muurattuna ja lämpiää salissa, se on uusi
- Elukoille on rehuviljat aitassa ja huom. 3 lehtikerppua jouluksi. (se on vähän)
- Pässien teurastusta suunnitellaan
- Hirvenlihaa on pakkasessa

Kun vaan tulis se talvi...

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Kasvivärjäystä

Joukko ihania naisia, ystäviä, ja ystävien ystäviä, kokoontui heinäkuisena viikonloppuna kylämme rantaan värjäämään lankoja kasveilla. Lähestulkoon samalla, hyväksitodetulla joukolla eri-ikäisiä käsillä tekemisestä innostuneita naisia, on kokoonnuttu värjäämään ennenkin. Ollaanpa harjoiteltu kimpassa kehräämistäkin. Ja lystiä on ollut! Jos haluat katsoa kuvatkin värjäyspäivistä, klikkaa auki "lisätietoja" kohta, jostain syystä ne ovat siellä eivätkä tässä.

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Järvessä elää petoja

 Alkuvuodesta talviverkoilla tuli 6 kiloinen hauki ja se sai seuraa puolen vuoden päästä, kun juhannuksen aikaan tuli samanmoinen mötkäle.  Raitapaitoja saatiin kanssa savustuspöntöllinen ja voin vakuuttaa, että jälleen Hakkilassa syötiin hyvin!





Hienoa, että 400 metrin
päässä on kalakauppa!  Sinne voi mennä veneellä.
KEITTOMAALIA HAKKILASSA!

Juhannuksena katettiin ruokailut auringonpaisteeseen ja samalla huomasimme, että ulkorakennuksen maalipinta on päässyt 120 vuoden kuluessa pahasti rapistumaan.  Hetken asiaa tuumattuamme päätimme keitellä heti arjen koittaessa punamultaa ja sutia se samantien aittojen ja puorin seiniin!

 Maalin keitto oli kuitenkin jo aikaisemmin sovittu ja kaveriksi saatiin kylän muitakin vanhaan hurahtaneita.  Valmis maali jaettiin siis kahtia. Kailan kirjasta sekä  museoviraston korjauskortistosta saatiin hyvät ohjeet ja hommaan ryhdyttiin luottavaisin mielin.  Ruisvelliä ja rautavihtrilliä keiteltiin aamupäivä ja puolisen jälkeen lisättiin mukaan punamullat.  Suolaa lisättiin mukaan reilulla kädellä, notta varmasti säilyy.  Valmis "lietemaali" näytti herkulliselta ja ruispuuron tuoksu toi keittäjille mieleen milloin puolukkapuuron, milloin mustanmakkaran.   
 



Maalia hauduteltiin vielä muutama tunti ja jätettiin sitten jäähtymään.  Koemaalaus todisti sen, että oikein tehtiin.  Vaikka valkialla vaattehella pyyhkääsöö, niin ei jäläkiä jätä!.  Samana iltana päästiin maalaamaan ja kaikki olivat innokkaasti mukana.  Kakkonen kunnostautui erikoisesti ja maalasi monta neliötä. 

Perusohjeen mukaisesti maali tuli keitettyä.  Mitäpä sitä säveltämään, kun esi-isät ovat asian valmiiksi tuumailleet.  Ja niinkuin Paappa oli suurten ikäluokkien tietosanakirjasta Apu-lehdestä lukenut; "Maalin keitto on idioottivarmaa puuhaa."  Tämä tieto tuli kyllä vasta keittämisen jälkeen, eli MOT.   Kun Kakkosen kanssa maalailtiin niin totesimme, että kun telkkarissa nykyään "stailataan" kaikki paikat niin meilläpäs "Kailataan"!